torstai 13. elokuuta 2009

Japani pienten tietämättömien lasten silmissä

Väkisinkin huomaa, missä tahansa liikkuukin, netissä, koulussa tai vaikka Valintatalon parkkipaikoilla, että hyvin monet nykyajan nuoret ovat kiinnostuneita japanilaisesta populaarikulttuurista, kuten mangasta ja animesta tai sitten vihaavat sitä yli kaiken ennakkoluulojen perusteella.

Jos Tiina Teinitytöltä mentäisiin kysymään, että millainen käsitys hänellä on mangafaneista, eli otakuista, hän todennäköisesti vastaisi kaikkein ilmeisimmän vastauksen; puoliksi japania puhuva suomalaisuuden unohtanut yhteiskunnan hylkiö, joka tunkee Hello Kitty-pinnejä otsahiuksensa täyteen, käyttää eriparinsukkia, pitää pinkkiä Hello Kitty-laastaria otsassaan ja näyttää voitonmerkkejä jokaiselle vastaantulijalle. Musiikkina hän kuuntelee vain Koi Kanaa ja hänen suosikkilaulajansa on Laura Vanamo. Hän piirtää isosilmäisiä ukkeleita ja jumaloi Hello Kittyä.

Todetaanpa nyt tosiasiat; yllättävän monet japanifanit eivät pidä rallatusmusiikista, eivätkä hihhuloi ympäriinsä voitonmerkkejä näytellen. Todennäköisesti he eivät myöskään huutele arigatoa ja konnichiwaa ympäri kaupunkia. Ernut eivät ole hylkiöitä; heillä on sata kertaa hauskempaa kuin muilla!

On lähes tieteellisesti todistettu, että ernuilla on hauskemaa kuin muulla suomalaisella väestöllä. Erilaisuutta arvostetaan, voidaan puhua aiheesta, joka kiinnostaa kaikkia ja myös itse keksimääni sanaa, "otakuhuumoria" on paljon ilmassa. Conit ovat hatunnoston arvoisia tapahtumia, johon kertyy jos monen moista porukkaa pitämään hauskaa omalla tavallaan; mitään ei tarvitse katua vaan kaikki on muistelemisen arvoista.

Minulle on sanottu kerran näin: "Et vaikuta mangafanilta, koska et pukeudu niin". Mistä lähtien kiinnostuksen kohteet ja harrastukset ovat olleet pukeutumistyylejä? Voiko kukaan sanoa pukeutuvansa jalkapallotyylillä tai tanssityylillä? Ehei. "Mangatyyli" on sana, jota ei yhteiskunnassa ole olemassakaan. Manga on sarjakuvaa, ei tyyli. Kukaan ei voi enää sanoa piirtävänsä mangatyylillä eikä herranjestas sentään pukeutuvansa mangatyylillä. Voiko kukaan piirtää Aku Ankka-tyylillä tai pukeutua Aku Ankka-tyylillä? Ei edelleenkään. Sarjakuvakoristeisiin vaatteisiin voi pukeutua, ei sarjakuvaan.

On todettu, että j0ka kolmas suomalainen nuori on jollain tavalla kiinnostunut Japanista. Miksei se sitten näy ulospäin? Miksei näin suosittu harrastus saa oikeutta nousta maanpinnan tasolle kun tällä hetkellä manga ja anime ovat underground-juttuja ja niiden ystävät elävät varjoisissa nurkissa outoina lintuina?

Pitää oikeasti paikkansa, että suurin osa otakuista on oikeasti tosi hyviä, rentoja ja hauskoja tyyppejä, jotka tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa. He arvostavat erilaisuutta ja erilaisia kulttuureja. Jostakin syystä heidän lähetystyötään harrastuksensa levittämiseksi ei arvosteta vaan se heitetään pois kuin haiseva roskapussi.

Mutta nyt on sitten aika viimeisille viisaille sanoille, joista ilmenee asian ydin: ernut haluavat olla erilaisia. He eivät halua kaikkien olevan samanlaisia kuin he ovat, mutta haluavat saada muut arvostamaan erilaisuutta samalla tavalla. Ernuilla on hauskempaa.



Siinä ovat ne brutaalit raakalaiset, joiden takia suomalaiset pallerot ovat saaneet vääristyneen käsityksen japanilaisesta muodista, mediasta ja kulttuurista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vapaata kommentointia ja keskustelua. Muistakaa kuitenkin asiallisuus! Kirjoita viestisi siististi käyttämättä turhia hymiöitä tai koodeja. Arvosta myös muiden mielipiteitä