Minusta on alkanut tuntua, että animesta ja mangasta puhutaan nykyisin suomalaisessa mediassa niin negatiiviseen sävyyn, että minua on alkanut ihan huolestuttaa mitä aikuiset mahdollisesti ajattelevat aiheesta ja sen faneista; väärä, mutta harmillisen yleinen käsitys, "anime on pornoa", on iskostettu tietämättömien vanhempien mieleen. Mutta kyse ei todellakaan ole siitä.
Japanilaisessa populaarikulttuurissa on vaikka mitä hyvää. Jopa suomenkielisistä julkaisuista voi oppia kieliä, kuten esimerkiksi yleisiä japaninkielisiä fraaseja- Fruits Basket-mangassa on puhuttu myös saksaa ja ranskaa. Lisäksi sarjoissa säilytetään yleensä japanilaiset puhuttelutavanilmaisut, sekä kulttuuriasiat ja ne ovat yleensä selitettynä pokkarien takana. Lisäksi sarjat voivat olla myös hyvin opettavaisia. Usein niissä käsitellään syvällisiä aiheita, kuten erilaisuutta, ystävyyttä ja tasa-arvoa. Aiheen fanit ovat usein hyvin ystävällisiä ja suvaitsevaisia. Harrastuksena mangan lukeminen on kohtuullisen edullista; pokkareiden hinnat pyörivät viidestä eurosta kahdeksaan ja niitä on saatavilla päivittäisistä kaupoista kuten ruokakaupoista ja kioskeista. Sarjakuvissa yhdistyvät kirjallisuus ja upea taide, johon panostaminen mangassa on erityisen tärkeää.
No mistä sitten nämä negatiiviset asiat tulevat? Ei hajuakaan. Mangasta ja animesta toki löytyy tämä aikuinen puoli, mutta niin löytyy kaikkialta muualtakin, menet sitten mangahyllylle vai kirjastoon. Kuten sanotaan, etsivä löytää, joten lapset tuskin "törmäävät" näihin sattumalta. Suomalaiset julkaisijat eivät aikuisten sarjoja julkaise, koska he yrittävät myydä sarjoja mahdollisimman suurelle ikäjoukolle. On tekopyhää syyttää pelkästään mangaa ja animea aikuispuolensa vuoksi. Vanhempien tulisi luottaa siihen, että lapset tunnistavat oikean ja väärän. Seksiin törmää paljon todennäköisemmin MTV3:en amerikkalaissarjoissa yhdeksältä arkipäivisin, kuin teini-ikäisille suunnatussa sarjakuvassa. Manga ja anime eivät myöskään ole niin väkivaltaisia kuin luullaan, sillä periaatteessa puoliturhat ikäsuositukset hoitavat hommansa, eivätkä nuoret lukijat tule näkemään mitään sellaista mitä eivät haluaisi. Sanon suoraan, että amerikkalaiset sarjakuvat ovat paljon väkivaltaisempia, eikä niissä ole ikärajoja.
Ja toinen asia, joka vanhempia huolettaa on lolita-muoti. Sanon suoraan, että lolita-tyyleillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Tyylin tarkoitus on näyttää sievältä nukelta ja paljasta pintaa on äärimmäisen vähän. Nimensä puolesta tyylin sekoittaa ennakkoluuloisesti Vladimir Nabokovin samannimiseen kirjaan, jossa nuori tyttö kuvataan seksikkäänä ja houkuttelevana. Lolita-muodilla ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä kyseiseen kirjaan, sillä japaniksi "rori" ( lausuttuna loli ) tarkoittaa sievää tai suloista. Juuri tämän asian takia tyylin nimi lausutaankin japanissa "loliita".
Ennakkoluulot on nyt murskattu, mikäli vanhemmilla on vielä epäselvyyksiä, näyttäkää heille tämä artikkeli ja ihmeitä alkaa tapahtua~
maanantai 5. lokakuuta 2009
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Eksentrinen Suomi
Eksentrinen,
eksentrinen,
eksentrinen Suomi!
Tämän päivän maailmanrauhaa pitää selkeästi yllä
eksentrinen ( Moi moi! ) Suomi, johon luotamme.
Hänellä on upea ja tosi mahtava nimeämistaito.
Pitkän pohdiskelun jälkeen lemmikkikoiran nimeksi tulee:
"Kamikaze!! Pommittaja!!"
Hän pelkää huonoja suhteita naapureihin
Tuo vaitelias ja ankarakatseinen mies, "Su-san!"
(tuttavallisemmin Ruotsi, Suomen seme )
"Juusto-rakastaja!" *hylätään*
"Kierto-Voltin Poika!" *hylätään*
"Mokko-chan!" *hylätään*
"Tiedätkö, ehkäpä se oli niin makea nimi, ettei se sovi tälle"
Vuoden ympäri hänellä on jotain outoja festivaaleja
( joihin kutsutaan kaverit matkapuhelimilla )
Olut on palkinto vaimonkannossa
"Vaimon painon verran!"
( tunnetummin eukonkanto, urheilulaji, jossa yli 49-kiloista naista kuljetetaan reppuselässä ylösalaisin esteradan läpi, johon sisältyy muunmuassa vesieste )
Haluan kovasti voittaa Eestin
( todellisuudessa suomalaiset kilpailevat enemmän ruotsalaisten kanssa )
"Eestiläistyyli!"
Mutta joskus hän on myös yksinäinen
( Suomi sijaitsee kaukana kaikesta ja kun amerikkalaiset haluavat paeta häpeäänsä erämaahan, he muuttavat Kanadaan tai Suomeen )
"Pirori-chan hylättiin myös!!"
Koittakaa jaksaa, Pohjoismaat!
Onnea matkaan, Pohjoismaat!
Olen jo rajoillani!
Voita ne!
Verta pakkiin!
Su-san antaa minulle hapansilakkaa
Surströmming
( Ruotsalainen perinneruoka, joka sisältää käynyttä silakkaa suola-vesiliuoksessa )
Eksentrinen,
eksentrinen,
eksentrinen Suomi!
Se, että joulupukki voi ilmestyä on eksentrisen ( Moi moi! ) Suomen ansiota!
( Se asuu Korvatunturilla eikä missään Pohjoisnavalla saatanan jenkit!! )
Hänellä on upea ja tosi mahtava ilmakitara!
Maailmanmestaruuskisat avattiin Oulussa
( Oulun musiikkifestivaaleilla pidettiin vuonna 1996 ensimmäiset ilmakitaran maailmanmestaruuskisat )
Kohti voittoa
"Minä osallistun myös!"
Vahvasti suolainen ja ammoniakin tuoksu.
Perinteinen makeinen, jota rakastimme paljon.
Salmiakki.
( Lyön vetoa, että pidät siitä nyt enemmän )
Väri on erikoinen, mutta se on silti harmiton.
"Äidit, käskekää lastenne syödä!"
Mutta joskus hän tuntee myös tuskaa
"Salmi-Toinen hylättiin myös!"
Liian kylmää, Pohjoismaat!
Liian kylmää, Pohjoismaat!
Onko niin kylmää, että ihan sanot?
(Kyllä on. Kun kasvan aikuiseksi, karkaan Kreikkaan )
Voita ne!
Verta pakkiin!
Paras nimi joka sydämestäni tulee on
Verinen kukkaismuna
(Älkää kysykö mistä se tuli )
Eksentrinen,
eksentrinen,
eksentrinen Suomi!
lauantai 29. elokuuta 2009
Keltaraitaisten invaasio
Piiretyissä käytetään paljon vitsejä, joissa mehiläispesä putoaa randomin hahmon päähän, hahmo juoksee pakoon ja palaa mehiläisenpistoja täynnä. Tai vaikkapa harmiton söpö nallekarhu menee hakemaan hieman hunajaa ja heti on keltaraitaisten armeija kimpussa. Kaikki tietävät, että hyönteisten pistot oikeasti sattuvat, joten mitä hauskaa tässä on?
Kimalaisten ei pitäisi pistää. Ne ovat kasveille hyödyllisiä ja pörröisiä, sekä kaiken lisäksi vaarattomia. Mutta kaikista keltaraidallisista pahin raakalainen on ampiainen. Ne pistävät armotta vaikkei niitä edes pahemmin häiritsisi.
Ärhäkimpiä ampiaiset ovat loppukesästä ja syksyllä, jolloin niiden pesät alkavat hajota. Silloin niillä napsahtaa yksi toisensa perään ja niillä ei ole parempaa tekemistä kuin pistellä viattomia ihmisiä. Ajatellaan, että ne pistävät puolustukseksi, mutta tuskin kädellä heilautus on hengenvaarallista niille. Ei ajatella lainkaan, että jos ne olisivat harmittomia, niitä ei juuri silloin tapettaisi.
Ampiaisen pistot voivat olla vaarallisiakin. Eri ihmiset reagoivat niihin eri tavoilla. Toisille ei käy juuri mitään, toiset päätyvät allergian ja hengitysvaikeuksien takia päiviksi teho-osastolle. Itse säästyin sentään tältä, mutta flunssan oireita pistoista seurasi. Pisto kaulaan tai kasvoihin voi olla hengenvaarallinen vaikkei edes olisi allerginen.
Nyt kerron oman traagisen tarinani. Olimme biologian tunnilla koulun takana olevassa pienessä metsässä katselemassa ja kirjaamassa ylös kasveja. Takaisin tullessa astuin vahingossa todennäköisesti varpujen alla piilossa olleeseen maapesään ja sain samassa hetkessä kolme ampiaisen pistoa; käsivarteen, polvitaipeeseen ja nivusiin. Kivaa särkyä, kuumotusta ja punoistusta, sekä flunssan oireitahan siitä seurasi. Hyvä uutinen on se, että pääsin aikaisemmin koulusta, mutta ne minua pistäneet fuckin´ bastardit jäivät eloon, enkä niiden takia päässyt harjoituksiin ennen esiintymistä sunnuntaina.
Jos ampiaisten pesän tuhoaa, ne todennäköisesti pistävät, mutta ne tuhoutuvat kuitenkin syksyllä, joten miksi vaivautua pistämään? Keksikööt parempaa tekemistä.
Tulet vielä katumaan sitä päivää kun päätit olla tappamatta tiellesi sattuneen ampiaisen. Olisi taas yksi paskiainen maailmassa vähemmän.
Kimalaisten ei pitäisi pistää. Ne ovat kasveille hyödyllisiä ja pörröisiä, sekä kaiken lisäksi vaarattomia. Mutta kaikista keltaraidallisista pahin raakalainen on ampiainen. Ne pistävät armotta vaikkei niitä edes pahemmin häiritsisi.
Ärhäkimpiä ampiaiset ovat loppukesästä ja syksyllä, jolloin niiden pesät alkavat hajota. Silloin niillä napsahtaa yksi toisensa perään ja niillä ei ole parempaa tekemistä kuin pistellä viattomia ihmisiä. Ajatellaan, että ne pistävät puolustukseksi, mutta tuskin kädellä heilautus on hengenvaarallista niille. Ei ajatella lainkaan, että jos ne olisivat harmittomia, niitä ei juuri silloin tapettaisi.
Ampiaisen pistot voivat olla vaarallisiakin. Eri ihmiset reagoivat niihin eri tavoilla. Toisille ei käy juuri mitään, toiset päätyvät allergian ja hengitysvaikeuksien takia päiviksi teho-osastolle. Itse säästyin sentään tältä, mutta flunssan oireita pistoista seurasi. Pisto kaulaan tai kasvoihin voi olla hengenvaarallinen vaikkei edes olisi allerginen.
Nyt kerron oman traagisen tarinani. Olimme biologian tunnilla koulun takana olevassa pienessä metsässä katselemassa ja kirjaamassa ylös kasveja. Takaisin tullessa astuin vahingossa todennäköisesti varpujen alla piilossa olleeseen maapesään ja sain samassa hetkessä kolme ampiaisen pistoa; käsivarteen, polvitaipeeseen ja nivusiin. Kivaa särkyä, kuumotusta ja punoistusta, sekä flunssan oireitahan siitä seurasi. Hyvä uutinen on se, että pääsin aikaisemmin koulusta, mutta ne minua pistäneet fuckin´ bastardit jäivät eloon, enkä niiden takia päässyt harjoituksiin ennen esiintymistä sunnuntaina.
Jos ampiaisten pesän tuhoaa, ne todennäköisesti pistävät, mutta ne tuhoutuvat kuitenkin syksyllä, joten miksi vaivautua pistämään? Keksikööt parempaa tekemistä.
Tulet vielä katumaan sitä päivää kun päätit olla tappamatta tiellesi sattuneen ampiaisen. Olisi taas yksi paskiainen maailmassa vähemmän.
Jätä hymy huomiotta, ne vain huijaavat sinua
Muista syödä
Conit ovat mukavia tapahtumia. Niissä voi tavata samasta aiheesta pitäviä ihmisiä, ostella kaikkea mukavaa ja osallistua kaikenlaisiin hauskoihin ohjelmanumeroihin tai vain katsella niitä. Mutta nälän ja nestehukan yllättäessä pienen otakun taivas muuttuu pikkuhiljaa maanpäälliseksi helvetiksi. Tiivistetään tärkein ohje jo ensimmäiseen kappaleeseen: MUISTA SYÖDÄ.
Selitetäänpä tämä palikkakielellä: Ihminen on kuin kone, joka käyttää ruokaa ja vettä polttoaineenaan. Jos polttoainetta ei saa, niin kone ei operoi vaan alkaa hoippelehtia heikkona ympäriinsä oksennellen. Siksi on tärkeää muistaa syödä ja juoda riittävästi- etenkin kun liikkuu ympäriinsä niukasti happea, sekä tungoksittain ihmisiä sisältävässä paikassa.
Ruoka on nyt toissijaista, vesi on kaikkein tärkein asia. Ihmisjoukon kuumuudessa ja ahtaudessa jano yllättää hyvinkin helposti, koska kehosta lähtee nestettä entistä tehokkaammin. Jollei toivo conireissun vaihtamista sairaalareissuksi nestehukan takia, kannattaa pitää ensialkuunsa vesipulloa mukana tai ostaa juotavaa säännöllisin väliajoin.
Vesi on yleisesti otettuna paras janojuoma, mutta coneissa myös energiajuomat, sekä yllätyksellisesti Muumilimu on saanut suuren suosion conivieraiden keskuudessa. Energiajuomat ovat epäterveellisiä, koska piristeiden kaikkia vaikutuksia ei tunneta, mutta kofeiini ja tauriini nostavat kuitenkin pirteystason kivasti kattoon. Muumilimu on taas ihanan oksettavan makeaa.
Ruokapuoleen sitten: Conissa kuluttaa energiaa ja kaloreita yllätyksellisen paljon- pääasiassa kävelemisestä, seisomisesta, kuumasta ilmasta ja HALAILUSTA ( on todistettu, että yksi hali/suukko kuluttaa energiaa noin yhden kilokalorin ). On siis tärkeää syödä kunnollista, energiapitoista ruokaa. Roskaruoasta saa kyllä energiaa, mutta paksu rasva voi kostautua sitten myöhemmin ympäriinsä juoksennellessa. Pikaruokaloita löytyy tosin joka kaupungista ja niissä ruoka on kohtalaisen halpaa, joten ne ovat ihan helppoja ravinnonsaantipaikkoja. Pieniä välipaloja, kuten voileipää, karjalanpiirakoita tai vastaavaa kannattaa pitää mukana, ettei tarvisi langeta sokeriin ja sipseihin vaikka ne herkullisia ovatkin.
Omissa eväissä on tosin taloudellinenkin puoli. Kun ostaa ruoka-aineet etukäteen ja tekee eväät itse, jää enemmän rahaa conissa tuhlattavaksi. Mutta on kuitenkin pakko myöntää, että Pockyja, näitä ihania suklaakeksitikkuja kannattaa ostaa aina kun niitä on saatavulla.
Ja tässä teille tarpeellinen, aiheeseen liittymätön opetusvideo.
Selitetäänpä tämä palikkakielellä: Ihminen on kuin kone, joka käyttää ruokaa ja vettä polttoaineenaan. Jos polttoainetta ei saa, niin kone ei operoi vaan alkaa hoippelehtia heikkona ympäriinsä oksennellen. Siksi on tärkeää muistaa syödä ja juoda riittävästi- etenkin kun liikkuu ympäriinsä niukasti happea, sekä tungoksittain ihmisiä sisältävässä paikassa.
Ruoka on nyt toissijaista, vesi on kaikkein tärkein asia. Ihmisjoukon kuumuudessa ja ahtaudessa jano yllättää hyvinkin helposti, koska kehosta lähtee nestettä entistä tehokkaammin. Jollei toivo conireissun vaihtamista sairaalareissuksi nestehukan takia, kannattaa pitää ensialkuunsa vesipulloa mukana tai ostaa juotavaa säännöllisin väliajoin.
Vesi on yleisesti otettuna paras janojuoma, mutta coneissa myös energiajuomat, sekä yllätyksellisesti Muumilimu on saanut suuren suosion conivieraiden keskuudessa. Energiajuomat ovat epäterveellisiä, koska piristeiden kaikkia vaikutuksia ei tunneta, mutta kofeiini ja tauriini nostavat kuitenkin pirteystason kivasti kattoon. Muumilimu on taas ihanan oksettavan makeaa.
Ruokapuoleen sitten: Conissa kuluttaa energiaa ja kaloreita yllätyksellisen paljon- pääasiassa kävelemisestä, seisomisesta, kuumasta ilmasta ja HALAILUSTA ( on todistettu, että yksi hali/suukko kuluttaa energiaa noin yhden kilokalorin ). On siis tärkeää syödä kunnollista, energiapitoista ruokaa. Roskaruoasta saa kyllä energiaa, mutta paksu rasva voi kostautua sitten myöhemmin ympäriinsä juoksennellessa. Pikaruokaloita löytyy tosin joka kaupungista ja niissä ruoka on kohtalaisen halpaa, joten ne ovat ihan helppoja ravinnonsaantipaikkoja. Pieniä välipaloja, kuten voileipää, karjalanpiirakoita tai vastaavaa kannattaa pitää mukana, ettei tarvisi langeta sokeriin ja sipseihin vaikka ne herkullisia ovatkin.
Omissa eväissä on tosin taloudellinenkin puoli. Kun ostaa ruoka-aineet etukäteen ja tekee eväät itse, jää enemmän rahaa conissa tuhlattavaksi. Mutta on kuitenkin pakko myöntää, että Pockyja, näitä ihania suklaakeksitikkuja kannattaa ostaa aina kun niitä on saatavulla.
Ja tässä teille tarpeellinen, aiheeseen liittymätön opetusvideo.
maanantai 17. elokuuta 2009
Shoujon pinkit karvapalleromaailmat
Kukapa ei naispuolisesta otakuväestöstä olisi koskaan lukenut shoujoa? Monilla mangaharrastus alkaa juuri tästä mahtipontisen suositusta genrestä, monet se taas saa puklaamaan epämääräisiä pinkkejä klönttejä. Tyttömangasta voi olla montaa mieltä.
Posiitiivinen aloitusesimerkki tyttömangasta, joka on jopa saanut suuren fanijoukon siunauksen eikä edes monia vihamiehiä, on Fruits Basket. Furuban perusasetlemat ovat kohtuullisen tyypilliset shoujolle. Nuori lukiolaistyttö, Tooru on menettänyt vanhempansa ja asuu yksin teltassa, kunnes muottaa luokkansa suosituimman pojan, Yuki Sooman luokse. Myöhemmin selviää, että Sooman sukua vainoaa kirous. Halatessaan vastakkaista sukupuolsta, Sooman perheen jäsenet muuttuvat joksikin eläinradan eläimeksi. Tavallisesta shoujosta Fruits Basket erottuu kuitenkin onnistuneella juoni- ja hahmosuunnittelulla. Tooru ei juurikaan muistuta tyypillistä shoujosankaritarta. Hän on äärimmäisen ystävällinen ja kohtelias, joskin hieman tyhmä ja kömpelö- eikä hän ole lääpällään luokkansa komeimpaan poikaan. Kaiken lisäksi Tooru on AINOA shoujosankaritar, jonka vihaaminen on vaikeaa. Fruits Basket on shoujosarja, joka kannattaa lukea.
Siirrytään sitten vaikka huonoon esimerkkiin, nimittäin sarjaan nimeltä Tokyo Mew Mew. Tämä sarja kuuluu shoujon alakastiin, taikatyttömangaan eli "mahoushoujoon". Viiden hengen tyttöjoukko saa yhtäkkiä pieleen menneen geneettisen kokeen kautta uhanalaisten eläinten perintötekijöitä ja ihmeellisiä voimia ja maailmanpelastus voi alkaa. Manga on suunnattu teini-ikäisille tytöille, vaikkakin koko seitsemän pokkarin sarjan juoni hahmoineen ja epäloogisuuksineen sopisi selkeästi enemmän lapsille. Mukaan on kuitenkin lisätty sen verran seksuaalisia elementtejä, etteivät pikkulasten vanhemmat anna sitä lukea. Jos sarjasta olisi jätetty ahdistelevat avaruusoliot ja sukkanauhat pois, ainekset hyvään lastenmangaan olisivat kasassa, mutta ei. Nyt meille syötetään roskaa, joka tursuaa pinkkejä kissatyttöjä pumpulikukkakoristuksineen.
Muita mahtavia esimerkkejä mahoushoujosta ovat muun muassa Cardcaptor Sakura, sekä Magical Girl Lyrical Nanoha. Molemmissa sarjoissa nuori taikatyttö suojelee maailmaa pahuuden voimilta, mutta ero näistä Tokio Miu Mauhun on se, että nämä sarjat ovat oikeasti ihan kohtalaisen hyviä. Kuitenkin taikatyttömangan peruselementit, nuori tyttö koulupukupohjaisine taikatyttöasuineen, sekä maagisine pehmolelun näköisine kumppaneineen pelastaa maailmaa. Sakuran tekijöiden, Magic Knight Rayearth on myös hieman vanhempia kiinnostava taikatyttömanga, jossa on tosin käytetty kaikki taikatyttömangan kliseet tyttöporukasta maskottiin. Maskottien yleisyys on jossain määrin harmittava piirre, jossain määrin sarjaan juuri sopivaa söpöyttä tuova lisä. Kuuluisimpia maskotteja taitaa olla Clampin luoma vekkuli "Mokona", joka on läski, pupuntapainen otus.
Asiasta toiseen. Suomessa on julkaistu useita Arina Tanemuran, sekä Haruka Fukushiman shoujosarjoja. Molemmat ovat äärimmäisen taitavia piirtäjiä, mutta juonenkerronta saa toistuvaa kritiikkiä molemmilta. Tanemuran sarjoissa on usein maagisia elementtejä, kun taas Fukushiman sarjat ovat realistisempia. Tanemura saa myös toistuvaa kritiikkiä hahmojen samannäköisyydestä ja samanlaisuudesta. Uutta ei paljon ole saatavilla. Kaikesta huolimatta olen kohtalaisen suuri Tanemuran fani. Fukushimankin sarjoissa on paljon samanlaisuutta, esimerkiksi Pika-Aikuinen ja Meikkikeiju ovat kuin toistensa klooneja. On kyllä pakko myöntää, että jos shoujosarjat olisivat maita, Meikkikeiju voitaisiin räjäyttää irti mantereesta ja antaa jollekin pölvästille, joka kenties haluaisi maksaa siitä. Meikkikeiju on on äklömakeaa ihkupaskaa, josta kukaan ei voi pitää. Pika-aikuiselle taas riittää rangaistukseksi julkinen teloitus Senaatintorilla.
Jostain syystä kuitenkin kukkien, pumpulin, pienten pehmoleluotusten ja übersuurien silmien maailma on maailman toisiksi suosituin mangan genre, syystä tai toisesta.
Esimerkki Tanemuran sarjojen samanlaisuudesta. Kuvat OVAT eri sarjoista, vaikkei sitä voi oikein uskoa.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Vocaloidit
Tamanegikeekiin tulee lähiaikoina varsinainen tietoartikkeli Vocaloideista, mutta sitä ennen teen mielipidepohjaista pohjustusta aiheelle.
Elikäs Vocaloidit ovat musiikkiohjelmia, syntetisaattoreita, joilla voi tehdä kappaleita keinotekoisella äänellä. Kun valitsee sanat ja melodian, ääni laulaa sen. Vocaloideissa on olemassa useita erilaisia hahmoja, joilla on kullakin oma persoonallinen ääni. Viisi ensimmäistä Vocaloidia, Hatsune Miku, Kagamine Rin ja Len, Meiko ja Kaito ovat ehkä näistä kuuluisimmat ja suosituimmat. Vocaloid-hahmoja on olemassa kuitenkin pilvin pimein.
Nyt hieman hahmoista. Hatsune Miku oli ensimmäinen Vocaloid. Hänet tunnetaan heleä-äänisenä, vihreähiuksisena virtuaalisena diivana. Todennäköisesti hänen kuuluisin kappaleensa on "Ievan Polkka", suomalaiseen kansanlauluun perustuva kappale. Ievan Polkka-video, jossa Miku heiluttaa purjoa on jo internet-ilmiö. Kagamine Riniä ja Leniä pidetään sokeasti kaksosina, vaikkeivat he niitä ole. "Kagami" tarkoittaa peiliä, joten heitä pidetään peilin heijastuksina ( Rin=oikea, Len=vasen ), mikä on osittain leväperäistä, koska Len on poika. Ei-niin kuuluisia hahmoja ovat esimerkiksi Megurine Luka, Akita Neru ja Kasane Teto. Ohjelmia löytyy siis taitaville muusikoille kuin niille, jotka eivät saa räpellyksillään Mikua kuulostamaan siedettävältä. Mieleenjäävä hahmo on hieman erehdyttävästi naisen näköinen Gackpoid, joka on saanut äänensä Gackt-nimiseltä legendaariselta artistilta.
Vocaloidin käyttöä voisi pitää helppona. Valitaan melodia ja sanat ja hahmo laulaa sen, mutta se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista miltä kuulostaa. Kaikki Vocaloid-fanit tuntevat kuuluisimmat kappaleet, mutta ne amatööriräpellykset saavat sitten mädäntyä YouTubessa sivulla 600 734 210. Vaikkeivat kaikki osaakaan omaa musiikkia ohjelmalla tehdä, monet fanittavat synteettistä ääntä kuin itse konkreettista rokkitähteä ja Animeconista tursuaa ulos Vocaloidcossibändäreitä. Monet jopa tunnustavat Vocaloidit suosikkiartistiensa joukkoon ( c´mon, on teillä kyllä tietokone, miksette saman tien fanita sitä! ).
Tähän väliin pitää kyllä sanoa, että puhuin sivu suuni suluissa olevassa lauseessa. Itse pidän kyllä HYVIN tehdyistä Vocaloid-kappaleista. Mieleen on painunut tietenkin Ievan Polkka, vaikkakin se on maailman ärsyttävin kappale Koi Kanan jälkeen. Oikeasti hyvistä kappaleista suosikkini ovat Hitobashira Alice ( eli "Alice of Human Sacrifice" ), Kurai Mori no Circus ( Dark Woods Circus ) ja World is Mine. Hitobashira Alice on laululta hyvin onnistunut kauhuteemainen kappale, jonka tarina on hyvin mielenkiintoinen. Sama pätee myös Dark Woods Circusia, joka on tarinaltaan kuitenkin paljon koskettavampi. World is Mine on vain hyvin nätti kappale. iTunesista olen löytänyt ihan kokonaisia albumeita, joilla laulu on teetetty Vocaloideilla. Näistä Tsukui Kazuhiton ja Hatsune Mikun kappaleet, Listen to my Soul ja Goodbye ovat henkilökohtaisia suosikkejani.
Keskeneräisen oloisen tekstin ( pahoittelen, äiti häätää minut kohta koneelta ) jälkeen on aika loppusanoille. Vocaloideissa pätee sama kuin Hetaliassa; sitä vihaa tai rakastaa, mutta valtaosa rakastaa. Äänet ovat kohtuullisen inhimillisiä, mutta niissä on selkeä robottimainen, tarttuva sävy.
Elikäs Vocaloidit ovat musiikkiohjelmia, syntetisaattoreita, joilla voi tehdä kappaleita keinotekoisella äänellä. Kun valitsee sanat ja melodian, ääni laulaa sen. Vocaloideissa on olemassa useita erilaisia hahmoja, joilla on kullakin oma persoonallinen ääni. Viisi ensimmäistä Vocaloidia, Hatsune Miku, Kagamine Rin ja Len, Meiko ja Kaito ovat ehkä näistä kuuluisimmat ja suosituimmat. Vocaloid-hahmoja on olemassa kuitenkin pilvin pimein.
Nyt hieman hahmoista. Hatsune Miku oli ensimmäinen Vocaloid. Hänet tunnetaan heleä-äänisenä, vihreähiuksisena virtuaalisena diivana. Todennäköisesti hänen kuuluisin kappaleensa on "Ievan Polkka", suomalaiseen kansanlauluun perustuva kappale. Ievan Polkka-video, jossa Miku heiluttaa purjoa on jo internet-ilmiö. Kagamine Riniä ja Leniä pidetään sokeasti kaksosina, vaikkeivat he niitä ole. "Kagami" tarkoittaa peiliä, joten heitä pidetään peilin heijastuksina ( Rin=oikea, Len=vasen ), mikä on osittain leväperäistä, koska Len on poika. Ei-niin kuuluisia hahmoja ovat esimerkiksi Megurine Luka, Akita Neru ja Kasane Teto. Ohjelmia löytyy siis taitaville muusikoille kuin niille, jotka eivät saa räpellyksillään Mikua kuulostamaan siedettävältä. Mieleenjäävä hahmo on hieman erehdyttävästi naisen näköinen Gackpoid, joka on saanut äänensä Gackt-nimiseltä legendaariselta artistilta.
Vocaloidin käyttöä voisi pitää helppona. Valitaan melodia ja sanat ja hahmo laulaa sen, mutta se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista miltä kuulostaa. Kaikki Vocaloid-fanit tuntevat kuuluisimmat kappaleet, mutta ne amatööriräpellykset saavat sitten mädäntyä YouTubessa sivulla 600 734 210. Vaikkeivat kaikki osaakaan omaa musiikkia ohjelmalla tehdä, monet fanittavat synteettistä ääntä kuin itse konkreettista rokkitähteä ja Animeconista tursuaa ulos Vocaloidcossibändäreitä. Monet jopa tunnustavat Vocaloidit suosikkiartistiensa joukkoon ( c´mon, on teillä kyllä tietokone, miksette saman tien fanita sitä! ).
Tähän väliin pitää kyllä sanoa, että puhuin sivu suuni suluissa olevassa lauseessa. Itse pidän kyllä HYVIN tehdyistä Vocaloid-kappaleista. Mieleen on painunut tietenkin Ievan Polkka, vaikkakin se on maailman ärsyttävin kappale Koi Kanan jälkeen. Oikeasti hyvistä kappaleista suosikkini ovat Hitobashira Alice ( eli "Alice of Human Sacrifice" ), Kurai Mori no Circus ( Dark Woods Circus ) ja World is Mine. Hitobashira Alice on laululta hyvin onnistunut kauhuteemainen kappale, jonka tarina on hyvin mielenkiintoinen. Sama pätee myös Dark Woods Circusia, joka on tarinaltaan kuitenkin paljon koskettavampi. World is Mine on vain hyvin nätti kappale. iTunesista olen löytänyt ihan kokonaisia albumeita, joilla laulu on teetetty Vocaloideilla. Näistä Tsukui Kazuhiton ja Hatsune Mikun kappaleet, Listen to my Soul ja Goodbye ovat henkilökohtaisia suosikkejani.
Keskeneräisen oloisen tekstin ( pahoittelen, äiti häätää minut kohta koneelta ) jälkeen on aika loppusanoille. Vocaloideissa pätee sama kuin Hetaliassa; sitä vihaa tai rakastaa, mutta valtaosa rakastaa. Äänet ovat kohtuullisen inhimillisiä, mutta niissä on selkeä robottimainen, tarttuva sävy.
torstai 13. elokuuta 2009
Japani pienten tietämättömien lasten silmissä
Väkisinkin huomaa, missä tahansa liikkuukin, netissä, koulussa tai vaikka Valintatalon parkkipaikoilla, että hyvin monet nykyajan nuoret ovat kiinnostuneita japanilaisesta populaarikulttuurista, kuten mangasta ja animesta tai sitten vihaavat sitä yli kaiken ennakkoluulojen perusteella.
Jos Tiina Teinitytöltä mentäisiin kysymään, että millainen käsitys hänellä on mangafaneista, eli otakuista, hän todennäköisesti vastaisi kaikkein ilmeisimmän vastauksen; puoliksi japania puhuva suomalaisuuden unohtanut yhteiskunnan hylkiö, joka tunkee Hello Kitty-pinnejä otsahiuksensa täyteen, käyttää eriparinsukkia, pitää pinkkiä Hello Kitty-laastaria otsassaan ja näyttää voitonmerkkejä jokaiselle vastaantulijalle. Musiikkina hän kuuntelee vain Koi Kanaa ja hänen suosikkilaulajansa on Laura Vanamo. Hän piirtää isosilmäisiä ukkeleita ja jumaloi Hello Kittyä.
Todetaanpa nyt tosiasiat; yllättävän monet japanifanit eivät pidä rallatusmusiikista, eivätkä hihhuloi ympäriinsä voitonmerkkejä näytellen. Todennäköisesti he eivät myöskään huutele arigatoa ja konnichiwaa ympäri kaupunkia. Ernut eivät ole hylkiöitä; heillä on sata kertaa hauskempaa kuin muilla!
On lähes tieteellisesti todistettu, että ernuilla on hauskemaa kuin muulla suomalaisella väestöllä. Erilaisuutta arvostetaan, voidaan puhua aiheesta, joka kiinnostaa kaikkia ja myös itse keksimääni sanaa, "otakuhuumoria" on paljon ilmassa. Conit ovat hatunnoston arvoisia tapahtumia, johon kertyy jos monen moista porukkaa pitämään hauskaa omalla tavallaan; mitään ei tarvitse katua vaan kaikki on muistelemisen arvoista.
Minulle on sanottu kerran näin: "Et vaikuta mangafanilta, koska et pukeudu niin". Mistä lähtien kiinnostuksen kohteet ja harrastukset ovat olleet pukeutumistyylejä? Voiko kukaan sanoa pukeutuvansa jalkapallotyylillä tai tanssityylillä? Ehei. "Mangatyyli" on sana, jota ei yhteiskunnassa ole olemassakaan. Manga on sarjakuvaa, ei tyyli. Kukaan ei voi enää sanoa piirtävänsä mangatyylillä eikä herranjestas sentään pukeutuvansa mangatyylillä. Voiko kukaan piirtää Aku Ankka-tyylillä tai pukeutua Aku Ankka-tyylillä? Ei edelleenkään. Sarjakuvakoristeisiin vaatteisiin voi pukeutua, ei sarjakuvaan.
On todettu, että j0ka kolmas suomalainen nuori on jollain tavalla kiinnostunut Japanista. Miksei se sitten näy ulospäin? Miksei näin suosittu harrastus saa oikeutta nousta maanpinnan tasolle kun tällä hetkellä manga ja anime ovat underground-juttuja ja niiden ystävät elävät varjoisissa nurkissa outoina lintuina?
Pitää oikeasti paikkansa, että suurin osa otakuista on oikeasti tosi hyviä, rentoja ja hauskoja tyyppejä, jotka tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa. He arvostavat erilaisuutta ja erilaisia kulttuureja. Jostakin syystä heidän lähetystyötään harrastuksensa levittämiseksi ei arvosteta vaan se heitetään pois kuin haiseva roskapussi.
Mutta nyt on sitten aika viimeisille viisaille sanoille, joista ilmenee asian ydin: ernut haluavat olla erilaisia. He eivät halua kaikkien olevan samanlaisia kuin he ovat, mutta haluavat saada muut arvostamaan erilaisuutta samalla tavalla. Ernuilla on hauskempaa.
Jos Tiina Teinitytöltä mentäisiin kysymään, että millainen käsitys hänellä on mangafaneista, eli otakuista, hän todennäköisesti vastaisi kaikkein ilmeisimmän vastauksen; puoliksi japania puhuva suomalaisuuden unohtanut yhteiskunnan hylkiö, joka tunkee Hello Kitty-pinnejä otsahiuksensa täyteen, käyttää eriparinsukkia, pitää pinkkiä Hello Kitty-laastaria otsassaan ja näyttää voitonmerkkejä jokaiselle vastaantulijalle. Musiikkina hän kuuntelee vain Koi Kanaa ja hänen suosikkilaulajansa on Laura Vanamo. Hän piirtää isosilmäisiä ukkeleita ja jumaloi Hello Kittyä.
Todetaanpa nyt tosiasiat; yllättävän monet japanifanit eivät pidä rallatusmusiikista, eivätkä hihhuloi ympäriinsä voitonmerkkejä näytellen. Todennäköisesti he eivät myöskään huutele arigatoa ja konnichiwaa ympäri kaupunkia. Ernut eivät ole hylkiöitä; heillä on sata kertaa hauskempaa kuin muilla!
On lähes tieteellisesti todistettu, että ernuilla on hauskemaa kuin muulla suomalaisella väestöllä. Erilaisuutta arvostetaan, voidaan puhua aiheesta, joka kiinnostaa kaikkia ja myös itse keksimääni sanaa, "otakuhuumoria" on paljon ilmassa. Conit ovat hatunnoston arvoisia tapahtumia, johon kertyy jos monen moista porukkaa pitämään hauskaa omalla tavallaan; mitään ei tarvitse katua vaan kaikki on muistelemisen arvoista.
Minulle on sanottu kerran näin: "Et vaikuta mangafanilta, koska et pukeudu niin". Mistä lähtien kiinnostuksen kohteet ja harrastukset ovat olleet pukeutumistyylejä? Voiko kukaan sanoa pukeutuvansa jalkapallotyylillä tai tanssityylillä? Ehei. "Mangatyyli" on sana, jota ei yhteiskunnassa ole olemassakaan. Manga on sarjakuvaa, ei tyyli. Kukaan ei voi enää sanoa piirtävänsä mangatyylillä eikä herranjestas sentään pukeutuvansa mangatyylillä. Voiko kukaan piirtää Aku Ankka-tyylillä tai pukeutua Aku Ankka-tyylillä? Ei edelleenkään. Sarjakuvakoristeisiin vaatteisiin voi pukeutua, ei sarjakuvaan.
On todettu, että j0ka kolmas suomalainen nuori on jollain tavalla kiinnostunut Japanista. Miksei se sitten näy ulospäin? Miksei näin suosittu harrastus saa oikeutta nousta maanpinnan tasolle kun tällä hetkellä manga ja anime ovat underground-juttuja ja niiden ystävät elävät varjoisissa nurkissa outoina lintuina?
Pitää oikeasti paikkansa, että suurin osa otakuista on oikeasti tosi hyviä, rentoja ja hauskoja tyyppejä, jotka tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa. He arvostavat erilaisuutta ja erilaisia kulttuureja. Jostakin syystä heidän lähetystyötään harrastuksensa levittämiseksi ei arvosteta vaan se heitetään pois kuin haiseva roskapussi.
Mutta nyt on sitten aika viimeisille viisaille sanoille, joista ilmenee asian ydin: ernut haluavat olla erilaisia. He eivät halua kaikkien olevan samanlaisia kuin he ovat, mutta haluavat saada muut arvostamaan erilaisuutta samalla tavalla. Ernuilla on hauskempaa.
Siinä ovat ne brutaalit raakalaiset, joiden takia suomalaiset pallerot ovat saaneet vääristyneen käsityksen japanilaisesta muodista, mediasta ja kulttuurista
Massacosplay
Cosplay on mukava harrasus, joka todistetusti sopii kaikille ikään katsomatta. Mutta coneissa kierrellessään huomaa, että vastaan tulee pelkkiä Älliä, Narutoja ja Akatsukeja. Meneekö cosplayn ilo kun yksilöllisyyttä ei ole enää olemassa, vaan toistakymmentä conivierasta cossaa yhtä ja samaa hahmoa?
Naruto on aina ollut ja tulee melko todennäköisesti tulemaan cossatuimpia sarjoja ikinä. Jokaisessa conissa uskoo törmäävänsä väkisinkin muutamaan nuoreen teinininjaan, sekä Akatsukijoukkoihin. Syy tähän ilmiöön on yksinkertaisesti suosio; Naruto on äärimmäisen suosittu sarja maailmanlaajuisesti ja moni suomalainen lapsi varmasti on aloittanutkin cosplayharrastuksensa tästä. Nuoret teinitytöt juoksevat massoina naamiaiskauppoihin ostamaan pinkkiä Peruukkia Sakura-cossiin ja otsapannat viedään Blipossa käsistä. Positiivisiakin puolia Naruto-cosseista löytyy. Monet asut ovat yksinkertaisia, joten ne voi vaikka koota omista vaatteista tai ommella pikaisesti halvalla. Tosin monimutkaisiakin cosseja ja mahtipontisia proppeja löytyy. Käy ihan työksi katsella Temarin jättiläismäistä viuhkaa, sekä Gaaran selässään kantamaa maapähkinää, joka näyttää usein siltä, että jyräisi kantajansa alleen. Raaka totuus on tosin se, ettei Naruto-cosseilla tässä todellisuudessa voi enää voittaa kilpailussa.
Todennäköisesti cossatuin hahmo asunsa yksinkertaisuuden ansiosta on ilmiömäisen kansainvälisen suosion saavuttanut L. Death Noten nerokas makeanperso L on sympaattinen ja helposti omaksuttava hahmo, jonka asun voi ostaa melkein kokonaisena Henkkamaukalta. Enää visiitti peruukkipuotiin ja ostamaan kajalia. Asusta löytyy tosin myös yksi käytännön heikkous; L käyttää harvemmin kenkiä, mikä voi conitilanteessa olla hieman ongelmallista mukavuuden kannalta. Tässäkin pätee raaka totuus; Ällällä ei voita kisassa. Myös samasta sarjasta tuttu hahmo, Near on kohtuullisen yksinkertainen cossattava. Asun kokoaminen Henkkamaukan vaatteista käy kädenkäänteessä.
Suosittuja sarjoja ovat myös kaikki ikuisuusmassasarjat, kuten One Piece ja Bleach, sekä Kingdom Hearts ja Final Fantasy-pelit. Kaksi jälkimmäistä ovat kuitenkin yleisyydestään huolimatta varsin varteenotettavia cossi-ideoita. Final Fantasy-hahmojen asut ovat usein monimutkaisia ja hyvin tehtyinä näyttävän näköisiä ja niillä kisoissa pärjääminenkin on mahdollista. Kingdom Heartsissa on myös mukana useita kuuluisia Disney-hahmoja, jotka saavat helposti suuren suosion. Organisaatiolaisiinkin ei voida olla törmäämättä.
Vähän aikaa sitten maailmanvalloituksen aloittanut Kuroshitsuji oli huomattavasti valtaapitävässä asemassa Kaapelitehtaan Animeconin cossaajissa. Ei tarvinnut edes etsiä löytääkseen muutaman Sebastianin, Grellin, Cielin ja Undertakerin. Myös vähemmän tunnettuja hahmoja, kuten Drocell, Elizabeth ja Pluto oli löydettävissä. Suosiosta huolimatta Kuroshitsujilla voi pärjätä kilpailussa. Todisteena tästä upea Cielin puku, voittajana kokeneiden sarjassa.
Vocaloiditkin ovat yllättävän suosittuja. Lähes kaikki tunnistavat ne, ja esimerkiksi Kagamine Rinin asu on hyvin helppo tehdä. Suosituimpia hahmoja taitavatkin olla Hatsune Miku ja Kagamine Rin, vaikka Kaitoa, Meikoa, Akita Nerua ja Megurine Lukaakin löytyy.
Jätetään paras, mahtavin ja kaikkivoiva viimeiseksi: AXIS POWERS HETALIA. Ulkona kävellessään ei voinut olla huomioimatta valtavia Hetalia-joukkoja ja oli syytä epäillä Hetalia-cossaajien invaasiota. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että sarja on äärimmäisen hauska, hahmoihin on helppo samaistua ja se on helppo katsottava, koska jaksot ovat lyhyitä. Jotenkin ihmiset ovat vain innostuneet ideasta, että voivat cossata omaa maataan tai jotain muuta maata. Puvut eivät myöskään ole liian vaikeita; kaksi ystävääni kokosivat puvut osista ja olivat hyvin näyttäviä näkyjä. Suosituin maa taitaa olla kuitenkin oletettavasti Suomemme. Myös esimerkiksi Venäjään oli vaikea olla törmäämättä. Naispuoliset hahmot ovat myös suosittuja, koska valtaosa cosplayharrastajista on tyttöjä. Hetalia on tehnyt cosplayn maailmassa pysyvän invaasion eikä siitä enää taannu. Viva Hetalia!
Tämän kaiken turhanpäiväisen selostuksen jälkeen voidaan todeta, että on törkeää kieltää toista cossaamasta omaa suosikkihahmoaan, oli se kuinka yleinen hyvänsä. Cosplayssa on kyse hauskanpidosta eikä sitä pidä missään nimessä sulkea pois.
Kuvan otti Timo Virtanen
Naruto on aina ollut ja tulee melko todennäköisesti tulemaan cossatuimpia sarjoja ikinä. Jokaisessa conissa uskoo törmäävänsä väkisinkin muutamaan nuoreen teinininjaan, sekä Akatsukijoukkoihin. Syy tähän ilmiöön on yksinkertaisesti suosio; Naruto on äärimmäisen suosittu sarja maailmanlaajuisesti ja moni suomalainen lapsi varmasti on aloittanutkin cosplayharrastuksensa tästä. Nuoret teinitytöt juoksevat massoina naamiaiskauppoihin ostamaan pinkkiä Peruukkia Sakura-cossiin ja otsapannat viedään Blipossa käsistä. Positiivisiakin puolia Naruto-cosseista löytyy. Monet asut ovat yksinkertaisia, joten ne voi vaikka koota omista vaatteista tai ommella pikaisesti halvalla. Tosin monimutkaisiakin cosseja ja mahtipontisia proppeja löytyy. Käy ihan työksi katsella Temarin jättiläismäistä viuhkaa, sekä Gaaran selässään kantamaa maapähkinää, joka näyttää usein siltä, että jyräisi kantajansa alleen. Raaka totuus on tosin se, ettei Naruto-cosseilla tässä todellisuudessa voi enää voittaa kilpailussa.
Todennäköisesti cossatuin hahmo asunsa yksinkertaisuuden ansiosta on ilmiömäisen kansainvälisen suosion saavuttanut L. Death Noten nerokas makeanperso L on sympaattinen ja helposti omaksuttava hahmo, jonka asun voi ostaa melkein kokonaisena Henkkamaukalta. Enää visiitti peruukkipuotiin ja ostamaan kajalia. Asusta löytyy tosin myös yksi käytännön heikkous; L käyttää harvemmin kenkiä, mikä voi conitilanteessa olla hieman ongelmallista mukavuuden kannalta. Tässäkin pätee raaka totuus; Ällällä ei voita kisassa. Myös samasta sarjasta tuttu hahmo, Near on kohtuullisen yksinkertainen cossattava. Asun kokoaminen Henkkamaukan vaatteista käy kädenkäänteessä.
Suosittuja sarjoja ovat myös kaikki ikuisuusmassasarjat, kuten One Piece ja Bleach, sekä Kingdom Hearts ja Final Fantasy-pelit. Kaksi jälkimmäistä ovat kuitenkin yleisyydestään huolimatta varsin varteenotettavia cossi-ideoita. Final Fantasy-hahmojen asut ovat usein monimutkaisia ja hyvin tehtyinä näyttävän näköisiä ja niillä kisoissa pärjääminenkin on mahdollista. Kingdom Heartsissa on myös mukana useita kuuluisia Disney-hahmoja, jotka saavat helposti suuren suosion. Organisaatiolaisiinkin ei voida olla törmäämättä.
Vähän aikaa sitten maailmanvalloituksen aloittanut Kuroshitsuji oli huomattavasti valtaapitävässä asemassa Kaapelitehtaan Animeconin cossaajissa. Ei tarvinnut edes etsiä löytääkseen muutaman Sebastianin, Grellin, Cielin ja Undertakerin. Myös vähemmän tunnettuja hahmoja, kuten Drocell, Elizabeth ja Pluto oli löydettävissä. Suosiosta huolimatta Kuroshitsujilla voi pärjätä kilpailussa. Todisteena tästä upea Cielin puku, voittajana kokeneiden sarjassa.
Vocaloiditkin ovat yllättävän suosittuja. Lähes kaikki tunnistavat ne, ja esimerkiksi Kagamine Rinin asu on hyvin helppo tehdä. Suosituimpia hahmoja taitavatkin olla Hatsune Miku ja Kagamine Rin, vaikka Kaitoa, Meikoa, Akita Nerua ja Megurine Lukaakin löytyy.
Jätetään paras, mahtavin ja kaikkivoiva viimeiseksi: AXIS POWERS HETALIA. Ulkona kävellessään ei voinut olla huomioimatta valtavia Hetalia-joukkoja ja oli syytä epäillä Hetalia-cossaajien invaasiota. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että sarja on äärimmäisen hauska, hahmoihin on helppo samaistua ja se on helppo katsottava, koska jaksot ovat lyhyitä. Jotenkin ihmiset ovat vain innostuneet ideasta, että voivat cossata omaa maataan tai jotain muuta maata. Puvut eivät myöskään ole liian vaikeita; kaksi ystävääni kokosivat puvut osista ja olivat hyvin näyttäviä näkyjä. Suosituin maa taitaa olla kuitenkin oletettavasti Suomemme. Myös esimerkiksi Venäjään oli vaikea olla törmäämättä. Naispuoliset hahmot ovat myös suosittuja, koska valtaosa cosplayharrastajista on tyttöjä. Hetalia on tehnyt cosplayn maailmassa pysyvän invaasion eikä siitä enää taannu. Viva Hetalia!
Tämän kaiken turhanpäiväisen selostuksen jälkeen voidaan todeta, että on törkeää kieltää toista cossaamasta omaa suosikkihahmoaan, oli se kuinka yleinen hyvänsä. Cosplayssa on kyse hauskanpidosta eikä sitä pidä missään nimessä sulkea pois.
Kuvan otti Timo Virtanen
Tilaa:
Kommentit (Atom)
